Uni todellakin on uusi musta. Pääsimme liikkeelle vasta iltapäivästä

mutta päätimme silti olla urheita ja tutustua tärkeisiin

nähtävyyksiin.

Kuvasimme kävelymatkan majapaikastamme bussipysäkille ihan varmuuden

vuoksi, eksyminen nääs on taito jonka osaan.

Aamiaiseksi saalistimme pide-leivät ja kahvia, leivät olivat aivan

parhautta. Hitaasti mutta varmasti suunnistimme Topkapin palatsiin.

Etsiessämme sisäänkäyntiä museoon, kiersimme koko valtavan puiston

palataksemme alkupisteeseen. Puisto kyllä oli kaunis.

Topkapi oli Ottomaanien vallan keskus. Visiiirit kokoontuivat

sulttaanin katseen alla ja kun sulttaani rapisti ristikkoonsa oli

istunto ohi. Tämän jälkeen visiirit esittivät raporttinsa sulttaanille

yksi kerrallaan.

Vieraiden maiden diplomaatit otettiin yleensä vastaan kolmen kuukauden

välein maksettavan valtion palkan maksuun liittyvän suuren seremonian

yhteydessä. Näin valtakunnan loistoa ja suuruutta korostettiin

diplomaattien silmissä.

Palatsi on suhteellisesti koristeltu, ornamenttejä, portteja, kultaa

katoissa. Museo esitteli aarteita, muotokuvia, aseita, kelloja ja

uskonnollisia pyhäinjäänteitä. Turisteja oli paikalla kaksi joten ihan

kaikkiin huoneisiin emme menneet. Minulle mielenkiintoisin oli

sulttaanien kaftaaneita ja asuja esittelevä osio, täydellisesti

säilyneitä asuja ainakin 1400-luvulta! Venetsialausta samettia,

intialaista silkkiä, tutkittavia saumoja ja kaavoja! Millaisen

pukuhistorian luennon aiheesta saisi!

Nälkä ajoi meidät lopulta ulos ja etsimme ravintolaa väärän kadun

varrelta. Päädyimme nimittäin kärsimättömunä melkoisen kalliiseen

ravinteliin ja pakko on sanoa että kasvispata oli melkoisen arkista.

Kahvia ja riisivanukasta sen sijaan saimme viereisestä liikkeestä ja

se oli täydellistä.

Suuntasimme tämän jälkeen ratikalla Suureen Basaarin. Rahan törsäyshän

oli jo aloitettu niin ei kun jatkamaan! Basaari on valtava. Teetä,

krääsää, koruja, vaatteita, nahkaa, mattoja, ihan kaikkea. Jatkuva

huutelu ja tuputtaminen oli melkoisen rasittavaa.

Basaarilta kävelimme Eminönüün ja etsiydyimme silla alla sijaiseviin

ravintoloihin ennen paluuta majapaikkaamme ja kohti unta.