11.8.2012 Kuudes päivä
Pidämme jonkinlaista kirjaa matka-ajoistamme, jotta saa hieman kuvaa miten paljon meillä menee aikaa mihinkin matkaan. Maasto tientenkin vaikuttaa sekä väsymys. Aamulla kuljemme hitaammin kuin päivällä. Lounaan jälkeen tahti yleensä kohenee ja illalla alkaa jo lihakset huutamaan armoa siinä määrin, että vaatii lähinnä masokistista jääräpäisyyttä päästä eteenpäin. Päivätahtimme ei ole kova, olen asettanut satunnaisen kahdeksan kilometrin tavoitteen päivälle. Pidämme reilusti taukoja. Juomme kylmää kahvia ja syömme energiapatukoita, tai vaan juomme vettä tai minä valokuvaan kauniita maisemia. 
Kiitämme Suomunlatvan laavua ja suuntaamme kohti Suomunruoktun autiotupaa ja museokämppää. Matka sujuu kätevästi mutta kävelemisen zen on kateissa ja juttelemme sekä lauleskelemme matkan aikana. Ruoka tekee iloiseksi ja törmäämme jälleen matkaajiin. He olivat päivän aikana kulkeneet jo 15 kilometria ja pohtivat jatkavatko toisen samanmoisen… huh! Onneksi vaeltaminen ei ole kilpailu vaan elämys, jokainen omalla tahdillaan. 
Heti tuvalta lähdettyämme tulee joen ylitys, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Kolme märkää kenkää myöhemmin olemme museomökin pihassa ja kuivaamme jalkineita ärsyyntyneenä, mutta naureskellen. Voittajaksi osoittui koirankuivauspyyhe jonka olin ottanut mukaan. Mikrokuituinen liina imi kosteanakin hyvin vettä kengistä ja kuivat sukat sekä talkki hoitivat loput. 
Päivän loppuosuus on mäkistä havumetsää. Kelot ja lahonneet puut tekevät metsästä jotenkin taianomaisen, odottelen vain näkeväni vilauksen peikoista tai keijuista. Vilkas mielikuvitus, sitä riittää! 
Tammakkolammen varaustupa löytyy helposti, siitä Kopsusjärven tulipaikalle on kuitenkin hieman sotkuisempi polkuviidakko. Kaunis soinen maasto vaatii varovaista kulkemista ja ilta pitenee. Löydämme paikan lopulta hyvin ja järvi odottaa peseytyjää! Saan rakovalkean sytytettyä ja ensimmäinen uskaltaa järveen. Itse seuraan perästä ja totean että nyt ei kykene, peseydyn pikaisesti mutta uimisen jätän väliin! Puhtaammissa iltavaatteissa rakovalkea on kaunis ja tunnelma rauhallinen. Kuvaan jonkin verran yökuvia ja kiroan, ettei jaksa kantaa jalustaa mukana tällaisella reissulla. Kauniit kuvat saavat minut kuitenkin hyvälle tuulelle ja uni tulee hyvin. 
Metsän keskeltä löysimme kivisen maan.
Ooh, tummat oksat vastavalossa!
Tunturit taivaanrannassa dramaattisilla pilvillä, siihen ei vaan kyllästy. 

Yökuvauksen tunnelmat ovat aina mystisiä! Näistä on sen kummemin turha avautua, nauttikaa jos olette nauttiaksenne.