12.8. Seitsemäs päivä
Aamu on tahmea. MInulla kestää ihan kaikessa ja kulkeminenkin on raskasta. Jalka nousee toisen eteen ja laulutkin on lopussa. Kahvitauon jälkeen kuitenkin matka reipastuu ja lauleskelemme itsekeksityillä sanoilla kaikkia muistamiamme säveliä tappaaksemme tylsyyttä. Kopsusjärventien laavu tulee eteen paljon nopeammin kuin arvelimme. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme yöpyneet siellä mutta päätämme jatkaa matkaa vielä. Laavun saha oli myös niin huonossa kunnossa että teimme nuotiomme keräämistämme risuista.
Lisäksi tupakat alkoivat olla lopussa… Paras motivaattori tupakoitsijalle kävelemiseen! Säännöstelypolitiikkamme sallii meille omia laihialaisia sätkiä tai jaettuja parempia sätkiä. Päivän loppuosuuskaan ei ole paha, tunnelma on katossa ja herja lentää, riimit ovat hallussa ja päässä soi luonto ja laulu! Ruijanpolku on pieni ja mutkitteleva historiallinen reitti. Maisemat ovat kauniita ja kulkija tuntee olevansa keskellä jotain suurta, historian pieni palanen.
 |
| Komeita vääntyneitä puunrunkoja oli maasto täynnä. |
Kopsusjärventien laavu hemmottelee meitä kauniilla jokimaisemalla ja sitkeillä hyttysillä. Rakovalkea karkottaa suurimman määrän itikoista. Yö on vilpoinen, mutta makuupussissa pärjää vaatteiden kera. Kehittelen teoriaa, että uusi makuupussini on minulle liian suuri, ja siksi en saa sitä oikein lämpimäksi.
