Avainsana: lääkkeet

Retki Nellimiin sekä sumua Kaunispäällä

Ruska, schmuska.

Sunnuntaina Urho Kekkosen kansallispuiston kepeimmän reitin, eli Aurorapolun läpi käppäillessäni havaitsin Lapin syksyisen väriloiston jo hiipuneen näin pohjoisessa. Lehdettömiä koivuja törrötteli rankoina vihreän havupuumassan seassa.

Oli silti jännää tallustella viimevuotinen talvimaisemapolku nyt syysnäkymillä koristeltuna. Ihailtavaa riitti kyllä niukemmallakin ruska-annoksella.

Puunrunkojen harmauden keskellä yksinäinen, täydessä oranssien lehtien loistossa seissyt koivu näytti kuin tuleen tuikatulta. Kelohonkien vänkyrät viehättivät, ne vaikuttivat ulkosaariston käkkärämäntyjen jättiläisserkuilta. Taustalla Luttojoen peilikirkas vesi solisi iloisesti.

Aurorapolku.
Riitettä sunnuntaina päivällä. Suli pois päivän mittaan.
Luttojoki.

Saariselällä pääsee luontoon niin vähin ponnistuksin, että se onnistuu minunkin kaltaiselta liikunnalliselta ihmisrauniolta.

Kevyimpien reittien kutsuminen poluiksi on kyllä vähän… runollista. Väylät ovat leveitä ja tasaisia kuin lapsuuteni maaseutuhiekkatiet. Nousuja ja laskuja luonnollisesti on, ollaanhan sentään tunturimaastossa.

Jaa että miksikö höpisen yksikössä? No, kas kun minun tarpoessani 2,1 kilometrin mikrovaelluksellani Anna makasi sillä välin Tunturimajalla sängyssä, korva tulehtuneena. Koko sunnuntai livahti häneltä ohi nukkuessa. Iltasella kaiveltiin esiin Ivalon terveyskeskuksen yhteystietoja, kun peruskorvatipat eivät olleet tehonneet. Anna valitti, että turvotus tuntui vain pahenneen.

Onneksi Tunturimaja-kämppis Pekka lupautui heittämään Annan maanantaina autolla 30 kilometrin matkan Ivaloon. Näpsäistiin herätykset luureihin päälle ja mentiin ajoissa tutimaan.

Lähireitit on selvästi merkattu.

Maanantaina Anna pääsi lääkäriin Ivaloon, korva todettiin siellä ”tosi tyypillisesti tulehtuneeksi” ja jämerämpää korvatippaa määrättiin. Parkkipaikalla Annaa odotellessamme Pekka mietiskeli ääneen, huvittaisikohan meitä käydä samalla kiepaisulla vilkaisemassa vaikkapa Nellimiä, kun nyt liikkeellä oltiin.

Huvittihan meitä. Pian köröttelimme kohti Venäjän rajaa, kunnes saavuimme Inarijärven rannalla nököttelevän pienen kylän raitille.

Veneitä Nellimissä.

Koin jonkinasteisia does not compute- ja syntax error -hetkiä rannan kalastuspaatteja töllistellessäni: ”Me ollaan siis niinku Lapissa, eikö niin? Tää on siis niinku Inarijärvi, eikö niin? Mutta täähän näyttää ihan satamalta saaristossa. Nukahdinko mä tossa matkalla ja ajettiinko me kenties Nauvoon?”

Kun Pekka esitteli meille sataman infopisteen kartasta Inarijäveä totesin, etten ollut ollut täysin väärässä: Inarijärvessä on saaria kuin Saaristomeressä ikään. Nellimin elinkeinoihin kuuluu kalastus siinä kuin poronhoito ja matkailukin.

Tähän asti mielikuvieni Inarijärvi oli ollut valtava, laakea vesialue keskellä erämaata, jossa ei näy ihmissieluakaan – semmoinen, jonka rantahetteikössä vain uikuttaa haikeasti yksinäinen Vesa-Matti Lo kuikka.

Nellimin ortodoksikirkko.
Kolttasaamelaisten hautausmaa kirkon kupeessa.

Nellimin erikoisuuksiin kuuluu ortodoksikirkko, joka rakennettiin 1980-luvulla ja pyhitettiin Trifon Petsamolaiselle. Sotien jälkeen Nellimiin evakoitui nimittäin Petsamosta kolttasaamelaisia. Nykyään kylää kutsutaankin kolmen kulttuurin – inarinsaamelaisten, suomalaisten ja kolttasaamelaisten – kohtaamispaikaksi.

Lähistöltä löytyy myös entisöity uittoränni, jota pitkin kuljetettiin tukkeja Keskimöjärvestä Nellim-järveen 1920- ja 30-lukujen taitteessa. Kävimme sitäkin vilkaisemassa.

Autolla tie tuli aivan Venäjän rajan viereen. Parkkipaikalta uittorännille kävellessä polunvieren puita oli merkitty keltaisilla rajavyöhyke-nauhoilla.

Anna pohtii taiteen tekemisen näköaloja nyky-Venäjällä (kuvassa).
Uittoränni.
Pekka.
Uittorännin mukavuuksiin kuului tulipaikka, maja yöpymistä varten (ei-lämmitettävä)…
… ja tietysti puuterointieriö selfie-kaunistautumiseen.
Sillä välin sadan metrin päässä.

Kiusaus karistaa liberaalin lännen tapainturmelus harteilta ja sännätä rajan yli anomaan poliittista turvapaikkaa Putinilta oli lähes vastustamaton. Saimme kuitenkin rautaisella tahdolla hillittyä äkilliset loikkaushalumme. Lähdimme ajamaan takaisin Saariselälle.

Matkalla Pekka kertoili anekdootteja Inarin seudulta – esimerkiksi kuinka Nellimin bussiasemalla aikoinaan häntä oli tervehditty lämpimästi iskemällä puukko pöytään pystyyn; tai kuinka piskuinen kalastusvälinekauppa Kultaisen tien varrella Ivalossa tahkoo hyviä voittoja venäläisiltä, jotka autot ruokaa täyteen sullottuaan ostavat lopuilla rahoilla uistimia, vieheitä ja virveleitä; tai että Saariselän Kuukkeli-kaupan omistaa Rosa Liksomin veli; tai että…

Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Ennen Kuukkeliin munkkikahveille menoa käväisimme vielä Kaunispäällä – muistattehan, sillä tunturilla, jonne kapusin viime vuonna maisemia katselemaan vain nähdäkseni lumimyräkän lähietäisyydeltä.

Ilmeisesti tuon muassani kirouksen aina Kaunispäälle kiivetessäni. Ei ollut lumimyrskyä, ei, mutta ei laelta maisemia tälläkään kertaa näkynyt.

Kaunispään huippu.
Näkymä alas.
Näköalaton tasanne.
”Viitteks vähä hillitä sen stupengin sauhuttelun kans? Ei tääl nä mittä helvattu!”
”Ai mää vai?”

Suunnitelmamme oli käydä Kaunispään hiihtokeskuksen ravindellissa, mutta se oli kiinni. Ei näköalakuvia, ei kahvia. Mutta vaikea oli tämmöisten neutronipommitettujen maisemien metsästäjien olla katkerana, kun saatiin niskaamme kerrankin oikein kunnon laskeuma.

Ihailimme aikamme silmiähivelevän harmaata sumumassaa ja ajelimme sitten Kaunispään juurelle Kuukkeliin kupillisille.

Tehtävä koodinimeltään Hyökkäys Ivalon terveyskeskukseen todettiin onnistuneesti suoritetuksi.

Ota lääkkees!

Säännöllisillä lääkityksillä matkustavan ihmisen pitää aina olla erityisen tarkka lääkkeiden kanssa. Schengen-alueella matkustaminen on helppoa, suomalaisista apteekeista saa rahaa vastaan hienon schengen-todistuksen joka riittää. Muut maat ovatkin sitten ihan eri sirkus, varsinkin jos käytössä on ADHD-lääkkeitä tai mitään muuta, jotka tulkitaan psykotrooppisiksi tai narkoottisiksi aineiksi.

Aloitimme asian selvittelyn hyvissä ajoin, mutta vastaukset eivät olleet avuliaita. Venäjän lähetystö ei vastannut sähköpostiin, ja tullin maili kimposi saman tien väärän osoitteen vuoksi. Lopulta löysin vanhan tiedustelusähköpostini, johon oli vastattu, ja sain ajantasaista informaatiota. Katso sähköposti ja vastaukset tämän postauksen lopussa.

Mongolian kunniakonsulaatti kertoi, etteivät hoida tällaista asiaa ja ohjasivat ottamaan yhteyttä Tukholman lähetystöön. Yksikään sivujen puhelinnumeroista ei vastannut useammasta yrityksestä huolimatta.

Kiinan suhteen ei löytynyt edes spostia mihin tiedustelu ohjata. Lopulta tuudittauduimme erään Reddit-ketjun tarjoamaan informaatioon.

Mutta takaisin niihin sirkustemppuihin. Kyllähän minä hyppään voltteja, jos ajoissa saan tietää että millaisia. Terveyskeskuslääkäri tarjosi ensin englanninkielistä reseptiyhteenvetoa allekirjoitettuna ja lopulta aivan viimeisenä arkipäivänä sain suomen- ja englanninkielisen, vapaamuotoisen todistuksen lääkkeistäni. Reseptiyhteenvedon sain käännätettyä Suomi–Venäjä -seuran avustuksella rahallista korvausta vastaan. Suurkiitos terveyskeskuksen hoitajalle, lääkärille, apteekin farmaseutille sekä Suomi–Venäjä -seuran ihmisille.

Venäjän tulliedustaja lähetti sähköpostissa myös tullauskaavakkeen joka oli kohtuullisen mysteerinen. Katsotaan, olenko täyttänyt sen oikein!

PÄIVITYS: Junassa kyllä tarkistettiin passi ja leimattiin maahantulokortti, mutta tullilomakkeeseen ei kukaan reagoinut mitenkään. Ehkä mä pääsen Siperiaan, enkä joudu Siperiaan.

Lupaamani infot:

finrepresent at mail dot ru

Dear Anna

Making reference to your e-mail letter dated 23.04.2019 please find below answers to your questions.

– Do prescribed medications that are not considered as narcotics or psychotropics need customs clearing?
There are no restrictions regarding the import of medicines to Russia by individuals for personal use that don’t contain narcotics and psychotropic substances.

– I need paperwork to bring medications that are considered to be narcotic or psychotropic but can I bring with me enough for the whole duration of my travels that Russia is the first leg of?
According to the customs rules individuals may import medicines containing narcotics and psychotropic substances in the limited quantity and due to medical prescription. As for the other countries please check their customs rules.

– I have english prescribtions of the medications, but what do the excerpt from case history really mean? I am not certain it is possible to get this.
According to the customs rules individual (that imports medicines containing narcotics and psychotropic substances) should have a prescription of the doctor and an extract from the medical history. Prescription (medical report) shall contain the indication of the potent substances, their dosage and the exact time interval of the course of treatment. As for an extract from the medical history please consult with doctor.

– will non accredeted translation of prescribtions to russian be sufficient?
An individual also has to make official (notarized) translation of the documents from Finnish into Russian language.

And finally, are one or more of these medicines considered to be narcotic or psychotropic?

… In this connection we recommend you to take doctor’s prescription and medical history extract in regard to all these medicines.

When entering to Russia (at the border crossing point) you have to declare the medicines (fill in passenger customs declaration – see enclosure) and attach the abovementioned documents to the customs declaration.
If person will not make these actions it can be considered as an infringement of the Russian legislation and Russian customs authorities have right to initiate administrative or criminal investigation against person.
Hope this information will be useful for you.

With kind regards,

Representative Office in Finland,
Federal Customs Service of Russia

© Komitea 2021. Ulkoasu perustuu Anders Norénin Lovecraft-teemaan. Seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!