Vegeä Venäjällä

Tässä joitain netistä kammattuja kasvisruokaystävällisiä syömäpaikkoja reittimme varrelta. Lähteinä TripAdvisor, Restaurant Guru ja hakukoneella löytyneet lukuisat ”niin ja niin monta parasta”-listat. Paikkoja ei siis suurimmaksi osaksi olla (vielä) testattu itse, ellei erikseen mainittu. Listaamme näitä ennen kaikkea itseämme varten jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Toivottavasti poiminnoistamme on hyötyä muillekin.

Valintaperusteina hinta, läheisyys majapaikkaan/asemaan/keskustaan/nähtävyyteen sekä kiinnostuneen kutinan herääminen. Plussaksi olen laskenut myös laajemman kuin vain kasvisruokaan rajoittuvan tarjonnan. Nämä siis eivät ole ainoastaan kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita (ellei erikseen mainittu). Johtoajatuksena on, että mestoihin voi mennä, jos seurueessa on kasvissyöjiä – kuten meidän kahden hengen seurueessamme. Mahdollisuuksien mukaan vegaaniystävällisyys on pyritty mainitsemaan.

Pietari

  • Grand Café Frida (kartalla)
    … kertoo mm. että ”polttaessasi vesipiippua 51 Fridaa tarkkailee sinua joka suunnasta 102 silmäparilla ja 51 kulmakarvalla” ja että ”brittiläiset tiedemiehet ovat laskeneet paikan mukavuusenergian 1000 kilojouleksi”. Melko lähellä Suomen-asemaa. Frida approves.
  • Zeljonaja komnata (kartalla)
    … eli ”vihreä huone” lähellä Moskovan-asemaa. Erittäin halpa. Tämän itse asiassa olen testannut pari vuotta sitten ja viihtyisäksi tuomitsin. Kattoterassi varsinkin oli kauhian kiva aurinkoisena kesäpäivänä.
  • Prekrasnaja zeljonaja (kartalla)
    Lisää vihreyden hehkutusta puolimatkassa Suomen-asemalta Moskovan-asemalle. Halvaksi mainittu. Myös vegaanisia annoksia.
  • Ukrop (kartalla)
    Ravintola Ulitsa Maratalla sijaitsee kulman takana Dostojevski-museosta, joka taas on kävelymatkan päässä Moskovan-asemasta. Kehuivat Ukropin kuppiloita viihtyisiksi ja ruokaa erinomaiseksi.

Moskova

Nižni Novgorod

Tjumen

  • Tesla Burger (kartalla)
    Halpa purilaispaikka sekä serbialainen grilli. Listalta löytyy myös vegaanipurilainen ja -wräppi.
  • Katso (kartalla)
    Georgialaissafkaa Tjumenissa. Vegaanivaihtoehtojakin.
  • Vrindavan (kartalla)
    Vain kasvisruokaa, myös vegaanisena. Samalla myös vahvasti ituhippihörhöilevän oloinen luontaistuotekauppa.

Novosibirsk

Irkutsk

Ulan-Ude

Viisumihakemukset sisällä!

Anna allekirjoittaa hakemusta. Frida taivastelee Kiinan vaatimaa pumaskamäärää.

Sus siunakkos, mikä taistelu!

Perjantaina alettiin täyttää viisumihakemuksia, tänään ne viimein saatiin valmiiksi ja kiikutettua postiin.

Ei Venäjä nyt vielä mitään – yhden aanelosen täyttää huitaisee muutamassa minuutissa. Mongolian viisumin kaksi aanelostakin oli vielä kevyttä pikku raapustelua.

Ne olivat ne Kiinan viisumihakemusjärkäleen kymmenen sivua, jotka hiljensivät nämä hilpeät matkalaiskandidaatit perimmäisten kysymysten äärelle. Sellaisten kuin:

  • Pitääkö työhistoriaa kovinkin pitkälle listailla? (Laitettiin vain viimeisimmät.)
  • En itse asiassa koskaan valmistunut Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta. Jätänkö kohdan tyhjäksi? (En jättänyt. Jos täyttävät mun lasini rajakuulustelussa, voin kyllä kertoa, miksi jäi valmistumatta…)
  • Voiko sukulaiskohtia jättää tyhjiksi? (Voi, mutta pitää perustella, miksi.)
  • Olen kyllä suorittanut asevelvollisuuden, mutta ei teillä Kiinassa näköjään semmoista idunhalailupuidensyömistouhua kuin siviilipalvelus tunneta? Jatkovalikoissa näkyi vain sotilasarvoja, jos vastasi ”kyllä”. (Päädyin ”ei”-vastaukseen.)
  • Mitä tähän ”oletko koskaan kuulunut ammatilliseen, sosiaaliseen tai hyväntekeväisyysorganisaatioon”-kohtaan uskaltaa oikein laittaa? (En maininnut ammattiliittoni erityisalaa varmuuden vuoksi.)
… ja olihan se!

Lisäpuzzlepelitehtävää Kiinan sähköinen viisumilomake tarjosi vielä majoituspaikkojemme oikeisiin hallinnollisiin alueisiin sijoittamisen saralla. Esimerkiksi Pingyao-kaupunkia ei millään löytynyt kaupunkivalikosta – ei englanniksi, ei kiinaksi. Viimein Google Mapsia zoomailemalla sattumalta selvisi, että se kuuluu Jinzhongin prefektuuritason kaupunkiin. Pingyao on vain sen yksi alue.

Kiinan viisumilomake myös jämähteli sivulta toiselle siirryttäessä pitkiksi ajoiksi ja välillä kokonaan. Onneksi hakemuksen sai tallennettua välillä.

Sinne meni! Huh.

Lopulta kaikki oli kuitenkin täytetty, paperit pinottu, pino pakattu ja paketti postitettu.

”Tommonen keskiverto apurahantäyttörupeama”, totesi Anna.

Kirjasin henkiseen muistiooni: keskiviikkona leikkaan tukkani ja haen töitä.

Siperia opettaa

Kääk. Nyt sinne on sitten pakko lähteä, Siperian-reissulle. Tai siis Trans-Siperian. Eikun siis Trans-Mongolian. Valitse suosikkitermisi! Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan kuitenkin matkaamme junalla.

Ja mitenkä niin pakko? No, paluulennot on nyt ostettu, ja hyvän matkaa Venäjälle junalippujakin. Juna Helsingistä Pietariin lähtee sunnuntaina 28. huhtikuuta. Takaisin tullaan juhannukseksi.

Frida auttaa reittisuunnittelussa.

Ollaan istuskeltu keittiön pöydän ääressä teetä kitaten ja matkareittiä suunnitellen. Selaile linkkisivulta tärppejä – ja lähetä toki myös oma vinkkisi meille!

Siperia on opettanut tähän mennessä mm. tämmöisiä:

  • Venäjän rautateiden nettikaupasta lippuja ostaessa ei tarvitse vääntää aivojaan solmuun rautatieajan ja paikallisen ajan eroja laskiessa. Kauppa näyttää ajat oletusarvoisesti paikallisina.
  • Nettikaupasta Venäjän sisäiset liput voi ostaa 90 päivää ennen matkaa. Venäjä–Mongolia -liput voi ostaa vasta 60 päivää ennen matkaa.
  • Venäjän junissa on makuuvaunuja vain naisille. Nämä on merkitty Ж-kirjaimella nettikaupassa (myös englanniksi saittia käytettäessä).
  • Mongoliankin juniin voi ostaa nykyään netitse lippuja, aikaisintaan noin kuukautta ennen matkaa. Meillä muuten toimi vain Facebook-kirjautuminen Mongolian rautateiden nettikauppaan. Sähköpostirekisteröitymisestä ei tullut koskaan vahvistusmeiliä.
  • Jos haluat minimoida säätämisen Mongolian-junalippujen kanssa, voit tilata Ulan Batorista matkan Kiinaan tai Venäjälle yhden miehen toimistolta. Hinta on toki silloin korkeampi. Lippuja ei tarvitse kuitenkaan maksaa heti ja ne voi tilata paljon aiemmin kuin kuukautta ennen reissua.

Lisäksi on käynyt ilmi, että Ulan Batorissa on nykyään verevä vaihtoehtomusaskene ja että Irkutskista pääsee Olhonin saarelle vesitse vain kesäisin. Nižni Novgorodissa on puolestaan Venäjän ja samalla Euroopan pisin köysirata; Tjumenissa on kuumien lähteiden lisäksi mm. Rasputinin kotimuseo; Irkutskista löytyy dekabristikapinallisten museo.

Viitsisitkö auttaa vaikka lattialta käsin, Frida?

Sekin on opittu, että Jüdgerdemidiin Gürragchaa oli Mongolian ensimmäinen kosmonautti, että hänelle omistettu patsas pönöttää kotikaupunkinsa Choirin rautatieaseman vieressä ja että juna pysähtyy siellä noin vartin. Ehtisiköhän siinä ajassa käydä ottamassa palvontakuvan patsaalla, hmmm…

Seuraavana työlistalla on vakuutustodistusten hankkiminen, passikuvat viisumiin ja viisumien ostaminen.

Kaikenlaista säätöä vielä jäljellä. Mutta ollaan kyllä useaan otteeseen taivasteltu, miten helppoa tämmöisen reissun suunnittelu on nykyään, kun kaikki hoituu internetitse.

Ulkoasu perustuu Anders Norénin Lovecraft-teemaan.