Tehtiin pieni pysähdys Pietarissa, kun oli muutamaa kymppiä halvempaa vaihtaa siellä paikalliseen yöjunaan verrattuna suoraan Helsinki–Moskova -posotteluun. Ajateltiin myös, että onhan se kiva vilkaista joku nähtävyys lähimetropolissakin samalla reissulla.

Katunäkymää Dunes Baria (Бар Дюны) vastapäätä.

Lopputulos: oli niin pahat univelat päällä, että haahuiltiin Moskovan aseman kieppeillä Ligovski Prospektilla päämäärättömästi, kunnes jäätiin jumittamaaan Dyynibaariin zombeina etäisyyteen toljotellen.

Yläkerrassa teki soundcheckiä joku meteliorkesteri, jonka nimeksi paljastui myöhemmin Niggers. Nyt jo vähän harmittaa, etten jaksanut kavuta yläkertaan tsekkaamaan, millaisista tyypeistä alas asti raikunut ahistusmöykkä oikein lähti.

Anna tulkitsee paikallista sarjakuvaa Google Translaten avulla Dunes Barin tiskillä.

Ei nähty nähtävyyksiä. Tokkopa rahaakaan säästyi, kun piti ostella sitä ja tätä Ligovskin hipsterihelvetistä. (Dyynibaarista saa muuten ihan hyviä vegaanipurilaisia. Hinta 200 ruplaa, eli kolmisen euroa.)

Jazz-yhtye soitteli juuri avatun marketin edustalla Ligovski Prospektilla.

Lopulta laahustimme Moskovan asemalle, jossa oli noin miljoona kiinalaista. Onneksi hallin nurkasta löytyi hiljainen kuppila, jossa zomboteltiin keskiyöhön asti teetä siemaillen.

Sitten kun Anna julkaisee rap-levyn, tämä tulee sen kanteen. ”Iz my hood, йоу!”
Sitten kun Annan hiphop-ura on ohi ja hän julkaisee tätimäisen leivosreseptikirjan, tämä tulee sen kanteen.
Kommentti vai vinkki? Kukkapenkki Ligovski Prospektilla.

Vielä reilu tunti Moskovan-junan lähtöön. Nyt on pakko mennä kirpeään ulkoilmaan, ettei simahdeta pöytään.