Yksi haaveistani tällä reissulla oli vierailla Montserratin luostarissa. Luostari on kuuluisa Mustasta Madonnastaan, Montserratin Neitsyt on myös Katalonian suojeluspyhimys. Luostari ja sen lähistön reitit risteineen ja patsaineen on tärkeä pyhiinvaelluskohde katolilaisille. Lisää luostarin historiasta voit lukea Wikipediasta.

Kävimme jonottamassa patsaan koskemista, katselimme luostaria ja sytytettyjä ruokouskynttilöitä (á2.20€) ja pohdin kovasti katolilaisuutta. Verrattuna luterilaisuuteen, on katolilaisuus säilyttänyt paljon enemmän mystiikkaa. Mietin myös, voiko ei-uskova ripittäytyä katolilaisille papille vai olisiko se loukkaus uskoa kohtaan? Jokainen meistä on kuitenkin tehnyt syntiä, jos synti määritellään omien periaatteiden ja arvojen rikkomiseksi raamatun tai uskonnon sääntöjen sijaan. Myös ei-uskovalle voisi olla mielenkiintoinen kokemus pohtia omia virheitään. No, jätin asian ajatuksen tasolle.

Kahvilassa käynnin jälkeen suuntasimme ylös vuorille. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä ylös funikulaarilla ja kävellä alas, mutta tammikuussahan tuo on huollossa! Ei se mitään, sitten kävellään! 
Portaita portaiden perään, nousua ja vielä korkeammalle nousua. Syke katossa, tupakoitsijan keuhkot huusivat armoa ja jalkapohjatkin vinkuivat ajoittain. Odotin enemmän maitohappoja lihaksiin, mutta kyllä tässä kunnossa oli jo muutenkin tarpeeksi raskasta! Olin kuitenkin vain pari päivää aiemmin kuumeessa ja muutenkin terveys ja jaksaminen ovat olleet hukassa pari vuotta. Tavoitteeni oli siis pelkästään itseni voittaminen ja sen tein!

Maisemat olivat upeita. Luonto oli kaunist ja muut polulla kohdatut olivat ystävällisiä. Puuskuttavaa turistia ei katsottu pahalla, vaan hymyiltiin pikemmin rohkaisevasti. Vastaan tuli ihmisiä jotka olivat köysien kanssa kiipeilemässä, toisia jotka juoksivat ylös ja alas, lapsiperheitä, vanhuksia, turisteja.

Lievää korkeanpaikankammoa kokevana oli muutama paikka hiukan jännittävä, erään erakkoluolan jälkeen kävelimme kapeaa puukaiteellista polkua ja tämän jälkeen tulimme alas hyvin jyrkkiä kapeita kiviportaita. Paluumatkalla haimme jopa yhden geokätkön joka oli sopivasti reitillä. 

Tässä Google Earthin kuva reitistämme: 

Ja tässä paloiteltuna reittimmme neljässä osassa:

Leg 1

Leg 2.

Leg 3.

Leg 4. 

Ja koko matka vielä kaksiuloitteisena: 

Huhhuh! Hiukan olen ylpeä itsestäni! 

Tässä hiukan oppaamme laskemaa statistiikkaa:

Leg 1 – Montserrat Monastery to Funicular Sant Joan Superior via Santa Anna Hermitage.

1.82Km – 715m to 875m ASL.

Leg 2 – Funicular Sant Joan Superior a Sant Onofra via Snt Joan

1.43km – 875m to 1038m ASL

Leg 3 – Funicular Sant Joan Superior a Sant Miquel

1.82km – 875m to 823m ASL

Leg 4 – Sant Miquel to Montserrat Monastery

3.6km –  823m to 710m ASL

TOTAL DISTANCE 8.27KM

ELEVATION 710m to 1038m = 328m

Seuraavassa postauksessa sitten se mitä olette odottaneet, eli maisemia ja valokuvia. 

Akvaarion jälkeen kävelimme metrolle goottilaisen korttelin kautta ja näin avoinna olevan gallerian joka kiinnosti. Pakko sitä oli sisään astua ja tottapuhuen, taide piristää! Olin aiemmin tuhottoman väsynyt ja gallerian jälkeen virkeä ja innostunut! 

Akvaarion ovat kuulemma kaikki aika samanlaisia. En ole koskaan sellaisessa käynyt joten nyt piti. Paljon oli lapsille kiinnostavaa ohjelmaa ja paljon tosiaan olikin lapsiperheitä. Voitte vain kuvitella vanhempien ilmeet kierroksen loppupäässä missä oli enemmän leikittävää.

Kuten yleensäkin isoissa museoissa, kokonaisuus sekoittuu ja jälkikäteen on vaikea sanoa mitä kaikkea tulikaan koettua. Ihan alkuun voin edelleen sanoa etten osaa vieläkään määritellä mitä nykymaalaus on. 

Katsoin pitkään että turkoosissa työssä on kaksi istuvaa hahmoa suuteleminen kasvojen sijaan. 

Cristina Sampere, Se tanca El cercle

Mieleen jäivät tunnelma, realismi, syvyyden tuntu, yhdistettynä synkkään värimaailmaan ja reilusti valutettuihin reunoihin. Jossain tämä pillerikasa resonoi omassa kokemuksessa. 

Kuva on varastettu internetistä. 

Omaa maisemalliset tulevaa aihettakin ajatellen tämä oli tutkimisen arvoinen niukkuudessaan. Vähäisten värien käyttö maalauksellisuudessa kiinnittivät huomioni. Kuinka paljon tarvitaan maiseman muodostumiseen? Yksi vaakaviiva? 

Pere de Ribot, Paisatge (estudi), 1999

Muita mainitsemisen arvoisia lyhyitä poimintoja. Googlatkaa kuvat itse, kärsivällisyys meni ja edessä on bisseä! 

Josep Niebla, El Mar en la memòria

Massiivisuudessaan vaikuttava. Voisin hukkua niihin sinisen syvyyksiin. 

Frida In plastic bags, Mario Pasqualotto

Erivärisistä muovipusseista tehty Frida Kahlon muotokuva. Koostaan huolimatta teos jätti tyhjäksi. 

Zigurat de Miste ris, Julio Vaquero

Vaikuttava koossaan, realismissaan, epätodellisuudessan ja tietysti värimaailma vetoaa minuun. Vieressä luonnollisen kokoinen piirrosluonnos näyttelyssä, huhhuh. Joillakin on enemmän kärsivällisyyttä kuin minulla. 

Jo museon avaava teos jätti muistikuvan. Lita Cabellut ja Trilogy of the doubt jäi taidokkuudessaan ja hmm, mahtipontisuudessaankin mieleen. 

Voi miten monta teosta olisin halunnut jakaa teidän kanssanne! Sen sijaan olin suomalainen lammas enkä kuvauksellisia johtuen kuvannut yhtään ja kuvien etsiminen kokonaisen museon verran on hieman työläämpää kuin mitä minulle blogin pitämisestä maksetaan (0€.) Käykää katsomassa jos voitte. 

Museokauppantarjoaa taskukirjoja taiteilijoista siedettävään hintaan, mutta kielen vääryyden vuoksi vältin kiusaukset. Muutamankin taiteilijan kohdalla tekniikka olisi kiehtonut. 

Kiusaukselta en välttynyt Lomografia Embassy kaupassa. Onneksi heillä ei ollut Dianaa normiversiona, muuten olisin kävellyt ulos paljon köyhempänä. Nyt jäi käteen yksi sävyfil I ja kaksi infrapunafilmiä. 120mm neulanreikäkameraa odotellessa! 

Tästä sitten eksyin valokuvanäyttelyn avajaisiin ja muutamiin goottilainen korttelin gallerioihin ennen kämpille ryömimistä. Galleriat eivät olleet kummoisia, mitä muutaman näin, mutta valokuvanäyttely oli tutkimisen arvoinen. Avajaisia pitänyt taiteilija kertoi tekevänsä kuviensa kuviot veden ja äänen avulla,yhdessä teoksessa vieraili lepakko. Päätilan galleriasta vei infrapunalla kuvattu Barcelona -näyttely. Joka nurkassa oli kuitenkin oma pieni kokonaisuutensa ja monen teistä postikortti tarttui käteen ostoja tai askarteluja tältä reissulta. 

Okei, kaivan vielä galleria linkin, sitten lopetan! 

http://www.barcelonavisions.com/

Ja avajaistaiteilija oli Joan Teixidor. 

Mukava välipäivä. Kävin ostamassa uudet kengät vanhojen osoittautuessa tuskallisiksi. Sopivasti -50% ale. Ikävä kyllä taidetarvikekaupassa ei ollut kuin -25% ale, en raskinut ostaa kuin yhden hyvän värin, muut olivat jo perushinnaltaan yli 30€/pikkutuubi. Lähettäkää rahaa, niin käyn ostamassa vaikka mitä värejä! 

Casa Battlo. 

Yksityiskohta. 

Elephant baarissa oli gin-menu. Tässä kolme erilaista gintonicia. 

Kuvat on pikaisesti valikoitu ja käsitelty padilla.

No nyt ei irtoa höpinää. Käyttäkää mielikuvitustanne!