Heräsimme aikaisin ennakoiden poistumista sekä peseytymistä ja

pakkailua. Aamiainen oli vaisumpi kuin aiemmin, ehkä pitkää

matkustusyötä ennakoiden. (kaikenlisäksi unohdin ilmeisesti

äärimmäisen olennaisen kosteusvoiteeni hostelliin…)

Suuntasimme viehättävän tyhjillä julkisilla kohti syrjäisempää

linja-autoasemaa, otogar:ia. Paikanpäällä huomasimme että bussilipun

ostaminen voi olla hieman haasteellista, metrolta asemankaltaisesta

tilasta kun mitään lipputoimistoa et löytynyt. Lopulta saimme ohjeet

bussiyhtiöön kirjoittamalla kysymyksemme vihkoon. Toimistoa

etsiessämme taas olivat kaikki enemmän kuin ystävällisiä!

Raahattuamme laukkua portaissa nappasi pappa laukun ja kiisi portaita

20kg kädessään kuin sprintteri! Bussiyhtiössä taas palvelu oli kuin

mitäkin, liput kädessä kyselimme säilytyslokeroita niin eikös

laukkumme kannettu autoon ja meidät ajettu kompleksin toiselle

puolelle oikealle laiturille! Täältä toimistosta taas mies oli että

tänne vaan. Laukku toimistoon, menkää Hagia Sofiaan tai

Sultanahmetille! Bussi lähtee klo 22, joten palatkaa silloin.

Voisin sanoa että mitä vähemmän yhteistä kieltä on, sitä enemmän

turisteista huolehditaan hyvin pitkälle.

Kirjoitan tätä yöbussissa matkalla takaisin Istanbuliin, taitaa väsy

iskeä sen verran että jatkan myöhemmin! En saa tätä lähetettyä

kuitenkaan ennen kuin pääsen wlanin ääreen, joten voipi olla että

saatte kerralla nipun päivityksiä!

Sivuhuomioita: tinkimiskulttuuri on mulle vaikeaa! Liikaa bluffaamista

sisältävä lähes ritualisoitu operaatio, brr.