Heräsimme aikaisin ennakoiden poistumista sekä peseytymistä ja
pakkailua. Aamiainen oli vaisumpi kuin aiemmin, ehkä pitkää
matkustusyötä ennakoiden. (kaikenlisäksi unohdin ilmeisesti
äärimmäisen olennaisen kosteusvoiteeni hostelliin…)
Suuntasimme viehättävän tyhjillä julkisilla kohti syrjäisempää
linja-autoasemaa, otogar:ia. Paikanpäällä huomasimme että bussilipun
ostaminen voi olla hieman haasteellista, metrolta asemankaltaisesta
tilasta kun mitään lipputoimistoa et löytynyt. Lopulta saimme ohjeet
bussiyhtiöön kirjoittamalla kysymyksemme vihkoon. Toimistoa
etsiessämme taas olivat kaikki enemmän kuin ystävällisiä!
Raahattuamme laukkua portaissa nappasi pappa laukun ja kiisi portaita
20kg kädessään kuin sprintteri! Bussiyhtiössä taas palvelu oli kuin
mitäkin, liput kädessä kyselimme säilytyslokeroita niin eikös
laukkumme kannettu autoon ja meidät ajettu kompleksin toiselle
puolelle oikealle laiturille! Täältä toimistosta taas mies oli että
tänne vaan. Laukku toimistoon, menkää Hagia Sofiaan tai
Sultanahmetille! Bussi lähtee klo 22, joten palatkaa silloin.
Voisin sanoa että mitä vähemmän yhteistä kieltä on, sitä enemmän
turisteista huolehditaan hyvin pitkälle.
Kirjoitan tätä yöbussissa matkalla takaisin Istanbuliin, taitaa väsy
iskeä sen verran että jatkan myöhemmin! En saa tätä lähetettyä
kuitenkaan ennen kuin pääsen wlanin ääreen, joten voipi olla että
saatte kerralla nipun päivityksiä!
Sivuhuomioita: tinkimiskulttuuri on mulle vaikeaa! Liikaa bluffaamista
sisältävä lähes ritualisoitu operaatio, brr.
