14.8. Yhdeksäs päivä
Väsähdin iltaruoan jälkeen täysin ja nukahdin. Heräsin viideltä, jatkoin unia ja aamulla laskin että unta kuhmuraisella maapohjalla tuli kokonaiset 13 tuntia! Taisi tulla uni tarpeeseen. Pakkasimme hiljalleen ja astuimme autoon, luvattu 22 astetta lämpöä ei houkuttele tunturiin kävelylle…
Alkuilta.
Kuinkas kävikään taas Tornion kohdalla, melkein ajamme Ruotsiin, viimehetken käännös pelasti matkalaiset! Matka sujuu pikkunissanilla oikein sujuvasti mutta kakkoskuskilla on koko matkan tylsää! Pärpär ja huonot vitsit! Jospa muutaman kuvan muokkaisi ajankuluksi. Suuntana Tampere ja huomenna Turku!
Hieman myöhemmin. 
Oi Photoshop minun henkilökohtainen jeesukseni! Pelastat tylsyydeltä ja autat kuluttamaan aikaa, prosessoit kuvia ja muokkaat ajatuksia! Ja kiitos internetille, tuolle ikuiselle tutoriaalien tarjoajalle. Ylistys myös läppärille joka autossa kulkee ja musiikkia soittaa!
Autohulluus iskee. Vielä on matkaa jäljellä. 
Paljon myöhemmin.
Mielensämuuttajien kerho on täällä taas! Emme jaksa jäädä Tampereelle vaikka ystäviä olisikin mukava nähdä. Jyväskylä saavutettiin kymmenen aikaan joten samalla vaivalla ajamme Turkuun ja kotiin. Älkää kertoko äideille että kuski ajoi 14 tuntia putkeen. Löysimme läppärin musiikkivalikoiman joten yöradio soittaa mitä mainiointa musiikkia samalla kun photoshop raksuttaa laskujaan. Tampere 40 kilometria. Etelässä on pimeää. Hassut kurjet muuttavat jo nyt pois pohjoisesta. 
Hieman aikaisemmin aamuyöstä
Nyt loppu pelleily musiikin kanssa! Tiukkaa elektroa kehiin, energiajuomaa tölkistä ja sätkä huulessa fotaria!
Loppusuoralla
On siinä pimeydessä hyvätkin puolensa. Linnunrata on kaunis kaari taivaalla keskellä pimeää tietä. Jos taivas oli suuri tunturissa niin on se yöllä vielä suurempi. 
Yhtään liftaria emme nähneet matkalla. 
Tältä päivältä ei ollut kuvia. Voitte kuitenkin kuvitella täynnä tavaraa olevan auton ja levottoman apukuskin sekä lukuisia kilometrejä tämän ohjeistavan kännykkäkuvan avulla.