13.8.2012 Kahdeksas päivä
Mitä lyhyempi matka sitä vaikeampi se on kulkea. Porot valoivat rinkkaani lyijyä yöaikana, nuo kirotut sorkkaeläimet! 
Aamu on vilpoinen mutta päivästä tulee nopeasti aurinkoinen ja kuuma. Matka on hidasta ja etenee lähinnä kiukulla. Ruijanpolulta pururadalle siirtyessä on jo puhti niin poissa että aivoissakaan ei liiku kuin tahmaisia ajatusten matoja. Olo on kuin olisi ollut viikon metsässä, housut hankaavat reisiä (älä kulje liian löysissä housuissa…), vesikellot muistuttavat olemassaolostaan, hyttysenpuremat kutiavat ja aurinko paistaa aivan liian kuumasti. Auto näkyy jo mutta millään ei jaksa ja vihdoin! 
Kuin säälistä tai ihmeestä on autossa ollut kokis säilynyt kylmänä! Hiilihappoinen juoma, vaatteiden vaihto mukavampiin ja kevyisiin ja Tunturikeskukseen pullakahville! Tämä pullakahvi on meitä motivoinut ja pari päivää ja on todellakin maistuvaa!
Tunturikeskuksen jälkeen on suunta jälleen Tankavaaran kultakylään. Alkuvaikutelmaltaan turistimaisen kuvan jättänyt paikka on edelleen erittäin miellyttävä ja vieraanvarainen. Juttelemme vaelluksestamme terassilla kylmän oluen ja tupakan äärellä, ei varmasti ole Lapin Kulta maistunut koskaan näin hyvältä! Ravintolassa kirjoitellessa on oikein kotoisa olo, suihku pesi puoli senttiä metsää pois iholta ja teltta odottaa väsynyttä myöhemmin. 
Kuten aina projektien jälkeen on olo ettei koskaan enää! Tiedän, että ensi viikolla alan miettimään koska menemme uudelleen, ollaanko tällä kertaa viikko ja paljonko ja missä? 
Ennakkovilkaisu tulevista neulanreikäkuvista!
Skannaus ja muokkaus ovat satunnaisia joten varsinainen lopputulos saattaa muuttua.
Kuva Tankavaaran kultakylästä.